Kuvittele työyhteisö ilman erilaisia ajattelutapoja: kaikki tekisivät asiat samalla tavalla, näkökulmat olisivat yhdenmukaisia, ratkaisut ennalta-arvattavia. Kuinka pitkälle tällainen yhteisö selviäisi muutoksessa? Samalla tavalla kuin luonto köyhtyy ilman biodiversiteettiä, köyhtyy työelämä ilman neurodiversiteettiä.
Neurodiversiteetti, joka tarkoittaa aivojen ja ajattelutapojen monimuotoisuutta, ei ole häiriö eikä poikkeama. Se on ihmisyyden luonnollista vaihtelua. Vahvuustekijä. Perinteisesti tarkasteltuna, noin viidennes meistä kuuluu neurodiversiteettiin. Kyse ei siis ole marginaalista, vaan laajasta joukosta ihmisiä, joiden kyvyt, vahvuudet ja energia voivat olla ratkaisevia sekä yhteisön että organisaation menestykselle.
Elokuussa OK5 Team Coach ohjelman läpikäyneet alumnit kokoontuivat valmennukseen, jossa kouluttaja ja työnohjaaja Jenni Kallio haastoi meitä katsomaan neurodiversiteettiä uudella tavalla. Jenni on alunperin erityisluokanopettaja ja on parhaillaan väitöskirjatutkijana. Keskustelun keskiössä oli ajatus siitä, että jokainen on arvokas sellaisenaan.
Neurodiversiteetti on voimavara, ei häiriö
Aiemmin puhuttiin neuropsykiatrisista häiriöistä. Tänä päivänä keskustelu kääntyy kohti ymmärrystä: kyse ei ole puutteista, vaan erilaisista tavoista käyttää aivoja. Kallio kutsui meitä kyseenalaistamaan jopa ”normaalin” käsitteen. Mitä hyötyä on erotella normaali ja epänormaali, jos kaikki kuitenkin kuuluvat ihmisyyden kirjoon?
Tämä muutos ajattelussa on perustavanlaatuinen. ADHD ei ole tarkkaavaisuuden puute, vaan tarkkaavuuden suuntautumisen erityisyys. Autismikirjo ei ole sairaus, vaan tapa hahmottaa maailmaa eri kulmasta. Haasteet, joita nämä tuovat mukanaan kuten ajanhallinnan vaikeus, sosiaalisen tulkinnan haasteet ja rytmien ailahtelevuus eivät ole irrallisia heikkouksia. Ne ovat kääntöpuolia vahvuuksille kuten intensiteetille, järjestelmällisyydelle, luovuudelle ja syvälle analyyttisyydelle.
Luovuus, rohkeus ja kyky nähdä toisin kumpuavat usein juuri tästä erilaisuudesta.
Sisäiset maailmat ja ulkoiset odotukset
Moni neurodivergentti oppii varhain maskaamaan eli peittämään piirteitään. He mukautuvat yhteisön odotuksiin, hymyilevät palavereissa ja osallistuvat lounaisiin, vaikka sisäisesti se kuluttaa energiaa. Ulospäin tämä näyttää toimivalta, mutta sisäisesti elämä voi tuntua jatkuvalta selviytymiseltä.
Kun erilaisuutta ei ymmärretä, seurauksena on usein häpeää, väärinymmärryksiä ja uupumusta. Moni saa vääriä diagnooseja tai hakee helpotusta päihteistä, koska heidän todellisia vahvuuksiaan ei ole tunnistettu. Tämä on yhteisön epäonnistuminen, ei yksilön. Ongelma ei ole se, etteivät neurodivergentit sopeudu, vaan että muu yhteisö ei osaa sopeutua heihin – ei osaa hyödyntää heidän voimavarojaan.
Johtaminen, joka vapauttaa potentiaalin
Neurodiversiteetin johtaminen ei ole ongelmien ratkaisua vaan potentiaalin vahvistamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että johtaja ja tiimi luovat rakenteita, jotka tukevat eikä rajoita. Vahvuudet tehdään näkyviksi ja niille annetaan tilaa. Psykologista turvallisuutta rakennetaan niin, että nopeus, hitaus, herkkyys tai intensiteetti saavat olla olemassa ilman selittelyä.
Johtamisen kolme, alunperin ratkaisukeskeisestä ajattelutavasta peräisin olevaa, periaatetta toimivat hyvänä ohjenuorana:
- Älä korjaa sitä mikä ei ole rikki.
- Tee lisää sitä mikä toimii.
- Muuta sitä mikä ei toimi
Konkreettisella tasolla tämä näkyy myös rekrytoinnissa ja tiimien arjessa. Strukturoidut, ennakoitavat prosessit, sensorisesti turvalliset ympäristöt ja monimuotoiset arviointimenetelmät tuovat esiin hakijoiden todellisen potentiaalin. Tiimeissä selkeät roolit ja joustavat rajat auttavat erilaisia tapoja toimia rinnakkain.
On hyvä huomata, että neurodiversiteetin johtaminen ei ole vain pientä erikoistumista tiettyjen yksilöiden tarpeisiin. Se on itse asiassa hyvän johtamisen ydintä, joka hyödyttää kaikkia. Selkeät rakenteet, vahvuuksien näkyväksi tekeminen, psykologinen turvallisuus ja joustavat tavat toimia tukevat koko työyhteisöä, eivät vain neurodivergenttejä. Kun johtaminen rakentuu näiden periaatteiden varaan, jokainen työntekijä voi tuoda esiin parhaat puolensa ja kokea työnsä merkitykselliseksi.
Jokainen on arvokas sellaisenaan
Neurodiversiteetti on työelämän biodiversiteetti. Mitä monimuotoisempi yhteisö, sitä vahvempi se on. Tämä ei ole vain kaunis ajatus, vaan myös käytännön kilpailuetu.
Johtajan tehtävä ei ole tasoittaa eroja, vaan vapauttaa niiden kautta syntyvä potentiaali. Kun opimme näkemään erilaisuuden arvon, emme ainoastaan tue yksilöitä vaan vahvistamme koko yhteisön kykyä selviytyä muutoksesta, luoda uutta ja kukoistaa.
Jokainen on arvokas sellaisenaan.
Kirjoittaja: Kimmo Kääriä, Jenni Kallion luennon pohjalta.
Kuuntele Ilona Rauhalan podcast-jakso “Neurodiversiteetti – mitä jokaisen tulisi tietää / vieraana Jenni Kallio”
