Johtaminen näyttää ulospäin usein varmalta. Päätöksiä tehdään, suuntaa näytetään ja organisaatio liikkuu. Kulissien takana johtajan työ on usein epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Teollisuusneuvos Lauri Ratia on mittavan uransa aikana ollut keskeisessä roolissa kääntämässä Turun telakan, Terrafamen ja Stockmannin kaltaisia yrityksiä kriisistä takaisin elinkelpoisiksi. Kiinnostavaa ei ole pelkästään se, mitä yrityksissä tapahtui, vaan myös se, mitä tapahtui johtajassa.
Tätä matkaa Lauri Ratia avaa Yhteyden ytimessä -podcastin jaksossa, ja samoja teemoja hän käsittelee yhdessä viestintäyrittäjä Harri Saukkomaan kanssa kirjassa Pelastaja – kuinka kriisiyritys nostetaan kuoleman kuilusta (Otava, 2024).
Kirja on tarkkanäköinen ja poikkeuksellisen avoin kuvaus tilanteista, joissa yrityksen tulevaisuus on vaakalaudalla ja joissa johtajan on tehtävä ratkaisuja, joihin ei ole valmiita vastauksia.
Yksi näistä tilanteista oli Stockmannin velkasaneeraus. Ratia lähti tehtävään aluksi epäröiden täysin uudelle toimialalle. Hän joutui opettelemaan vähittäiskaupan logiikan käytännössä alusta asti keskellä pandemiaa, joka romahdutti liiketoiminnan edellytyksiä.
Samaan aikaan hänen puolisonsa sairastui vakavasti. Ratia kuvaa aikajakson olleen äärimmäisen vaativa sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti.
Käänne johtamisessa
Lauri Ratia kertoo olleensa aiemmin urallaan pitkään johtaja, joka luotti ennen kaikkea faktoihin. Analyysi, numerot ja päätökset olivat keskiössä. Ihmiset olivat osa kokonaisuutta, mutta eivät sen ydin. Käänne tuli tilanteessa, jossa käytiin läpi raskaita päätöksiä, ja huoneen takaosasta huudahdettiin: “Ratiakin se käsittelee vaan ihmisiä numeroina.”
Hetki ei muuttanut kaikkea kerralla, mutta se pakotti katsomaan itseä uudella tavalla. Johtaminen vaati kykyä nähdä ihmiset kokonaisina, ei vain rooleina. Yksi konkreettinen muutos oli tapa kuunnella, ja juuri tämä näkyy erityisesti kriisitilanteissa.
Kriisi paljastaa, ketkä ovat mukana muutoksessa
Kun yritys ajautuu kriisiin, ensimmäinen tarve on saada tilannekuva. Ratian mukaan vielä tärkeämpää on ymmärtää ihmiset.
Hän palaa samoihin kysymyksiin: miten tähän on tultu, mihin ollaan menossa, ja mihin pitäisi olla menossa. Kysymysten tarkoitus ei ole vain analysoida mennyttä. Ne paljastavat, ketkä näkevät muutoksen mahdollisuuden ja ketkä eivät.
Erityisesti se, miten joku vastaa viimeiseen kysymykseen, kertoo paljon ihmisestä. Näkeekö hän muutoksen mahdollisuuden vai jääkö kiinni nykytilaan. Mukana on aina myös kokemus ja intuitio.
“Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sitä uskaltaa käyttää”, Ratia hymähtää.
Kaikki eivät kuulu samaan joukkueeseen
Ratian kokemuksen mukaan ihmiset jakautuvat muutoksessa näin:
- noin 20 % vie muutosta eteenpäin
- noin 60 % tulee mukaan
- noin 20 % vastustaa loppuun asti
Tästä viimeisestä joukosta osa täytyy vaihtaa. Kaikkia ei voi eikä pidä saada mukaan hinnalla millä hyvänsä. Johtajan tehtävä on tunnistaa, keiden kanssa muutos tehdään ja keiden kanssa ei.
Samalla syntyy toinen tärkeä tehtävä: tunnistaa ne, jotka eivät vielä näy, mutta joilla on potentiaalia. Ratian mukaan joskus ihminen pitää “heittää kylmään veteen” ja katsoa, oppiiko hän uimaan. Useimmiten oppii.
Hän sanoo jopa, ettei muista pettymystä tällaisissa valinnoissa. Se kertoo kahdesta asiasta: kyvystä nähdä potentiaalia ja halusta tukea sen kasvua.
Suurin muutos tapahtuu johtajassa itsessään
Ratia kuvaa, miten hänen oma tekemisensä ja ajattelunsa ovat juurtuneet syvälle henkilökohtaisiin kokemuksiin, vaativaan kasvuympäristöön ja tarpeeseen onnistua ja tulla hyväksytyksi.
Näiden ymmärtäminen ei tapahtunut työssä vaan sen ulkopuolella. Hän puhuu avoimesti elämän vaikeista vaiheista, kuten läheisen vakavasta sairaudesta ja menetyksestä, jotka pakottivat pysähtymään oman elämän ja johtamisen äärelle.
Vasta myöhemmin hän on pystynyt näkemään, mistä oma tapa toimia on syntynyt ja miten sitä voi muuttaa. Tämä näkyy tavassa kohdata ihmiset, kuunnella ja tehdä päätöksiä. Ratia kuvaa itseään nykyään rauhallisemmaksi ja vähemmän syöksyväksi. Johtajuus kehittyy samaan tahtiin ihmisen kanssa.
Ura jatkuu kun itsensä pitää relevanttina
Ratia täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Hän toimii edelleen aktiivisesti useiden yhtiöiden hallituksissa, suurimmassa osassa niiden puheenjohtajan. Moni johtaja ajattelee, että pitkän uran jälkeen ovet hallitusammattilaisuuteen avautuvat itsestään. Ratian kokemus on, että seuraava vaihe rakennetaan etukäteen tekemällä työn hyvin, pysymällä liikkeessä ja pitämällä ovet auki.
Kysyttäessä mistä Ratia saa itse voimaa tekemiseen, vastaus on selkeä: “Jumppaan joka aamu, katson ulos ikkunasta ja totean, että olen hengissä ja harjoitan kiitollisuutta.” Lisäksi hän kertoo, että trumpetin soittaminen, musiikki sekä nykyisen puolison, viulunsoitonopettaja Päivi Pousarin, kautta avautunut uudenlainen sosiaalinen elämä ja taide tuovat vastapainoa yritysmaailman mentaliteettiin.
Lopuksi
Johtaminen kriisissä näyttää usein ulospäin selkeältä. On analyysi, suunnitelma ja toimenpiteet.
Sisältäpäin se on ennen kaikkea kykyä nähdä ihmiset, tehdä vaikeita valintoja ja kohdata tilanteet, joissa oma tapa toimia ei enää riitä.
Ja ehkä juuri siksi parhaat johtajat eivät ole koskaan valmiita. He ovat matkalla.
Kuuntele koko jakso Spotifysta, Apple Podcasteista (iTunes) tai YouTubesta!