Johtajan uralle mahtuu hetkiä, joita ei toivoisi itselleen. Hetkiä, joissa jokin sanottu irtoaa kontekstistaan, tulkinta karkaa käsistä ja julkinen keskustelu alkaa elää omaa elämäänsä. Podcastissa Laura Ämmälä palaa kokemukseen, jossa yksittäinen kommentti johti voimakkaaseen mediaryöpytykseen. Tapahtuneesta on kulunut lähes kymmenen vuotta, ja nyt hän voi katsoa rauhassa ja analysoida, mitä se todella opetti.
Tämä on pysäyttävä muistutus siitä, että johtajan kasvu ei tapahdu nopeassa syklissä. Julkinen kohu voi syntyä sekunneissa, mutta identiteetin ja itseluottamuksen uudelleenrakentuminen voi kestää vuosia. Resilienssi ei synny siitä, että jatkaa eteenpäin hampaat irvessä, vaan siitä, että pysähtyy kysymään, mitä minussa tapahtui ja mitä tästä opin.
Epäonnistuminen osuu identiteettiin
Johtajan epäonnistuminen ei ole vain virhe strategiassa tai väärin ajoitettu lausunto. Se osuu syvemmälle. Se herättää kysymyksiä omasta pätevyydestä, arvosta ja oikeudesta olla siinä roolissa, jossa on. Kun julkinen keskustelu kyseenalaistaa sanomisesi tai motiivisi, kyse ei ole enää vain asiasta, vaan siitä, kuka olet.
Entinen sosiaali- ja terveysministeri ja nykyinen Validian Oy:n toimitusjohtaja Laura Ämmälä puhuu identiteetin liukumasta kuvatessaan siirtymää lääkäristä johtajaksi. Hän ei kuvaa yhtä hetkeä, jolloin rooli vaihtui, vaan pitkää prosessia, jossa johtajuus kasvoi osaksi identiteettiä. Lääkäriys ei kadonnut, vaan jäi arvopohjaksi, tavaksi katsoa ihmisiä, vastuuta ja merkityksellisyyttä. Juuri tuo arvopohja kannatteli myös vaikeina hetkinä.
Epäonnistumisen keskellä johtaja joutuu palaamaan peruskysymyksiin. Miksi teen tätä työtä? Mitä arvoja tämä työ minussa palvelee? Kun vastaus löytyy, kasvu on mahdollinen. Ilman tätä paluuta epäonnistuminen jää helposti pelkäksi häpeäksi tai varovaisuudeksi.
Resilienssi rakentuu analyysista
Podcastissa nousee esiin myös kysymys, jota Laura käyttää rekrytointitilanteissa. Missä olet epäonnistunut ja mitä opit siitä? Kysymys on yksinkertainen, mutta paljastava. Pitkän uran tehneeltä johtajalta on vaikea uskoa, ettei merkittäviä virheitä olisi ollut. Jos vastaus jää pinnalliseksi, kyse ei ole täydellisyydestä, vaan siitä, ettei omaa tarinaa ole vielä pysähdytty tutkimaan riittävän syvästi.
Epäonnistuminen itsessään ei tee kenestäkään parempaa johtajaa. Ratkaisevaa on kyky kohdata oma osuutensa tilanteessa, tunnistaa oma ajattelu ja nähdä, miten toiminta voisi muuttua. Resilienssi on kykyä pysyä yhteydessä itseensä myös silloin, kun julkinen tai organisatorinen paine kasvaa.
Laura kuvaa, miten oma mediakokemus vaikutti hänen johtamiseensa myöhemmin. Se teki hänestä alkuun varovaisemman julkisuudessa. Vasta ajan ja oman työn kautta tuo varovaisuus alkoi hellittää. Tämäkin on osa resilienssiä: ei vain selviytymistä, vaan oman reagointitavan tunnistamista ja sen vähittäistä muokkaamista.
Johtajuus on hidasta identiteettityötä
Johtamisen kehittämisestä puhutaan usein osaamisena, strategiana, päätöksentekona, viestintänä ja muutoskyvykkyytenä. Harvemmin puhutaan siitä identiteettityöstä, jota johtajuus edellyttää. Kuka olen silloin, kun en onnistukaan? Mihin nojaan, kun ulkoinen arvostus horjuu? Miten kohtaan itseni, kun en voi enää hallita tarinaa?
Johtajuus ei ole lineaarinen nousu, vaan prosessi, jossa roolit muuttuvat, identiteetti syvenee ja epäonnistumiset jättävät jälkiä. Vasta kun noita jälkiä uskaltaa tarkastella, ne voivat muuttua voimavaraksi, kyvyksi johtaa toisia inhimillisemmin ja viisaammin.
Johtaja ei siis kasva onnistumisista yksin. Hän kasvaa siitä, miten kohtaa hetket, joissa kaikki ei mennyt niin kuin piti, ja miten päättää niiden jälkeen jatkaa.
Kuuntele koko jakso Spotifysta, Apple Podcasteista (iTunes) tai YouTubesta!