Mitä tapahtuu, kun taide ja johtaminen kohtaavat samassa ihmisessä? Yhteyden ytimessä -podcastin jaksossa Minna Heikkilä keskustelee Ilkka Mäkitalon kanssa johtajuudesta, jossa perinteinen ajatus vallasta kääntyy päälaelleen. Johtajuudesta puhutaan yleensä vastuun, päätösten ja vaikutusvallan kautta, mutta tässä näkökulma muuttuu: johtamisen ytimeen nousevat herkkyys, vuorovaikutus ja yhdessä ajattelu.
Ilkka Mäkitalo tunnetaan Howspace-yhtiön perustajana, entisenä toimitusjohtajana ja nykyisenä Chief Evangelistina sekä Jyväskylä Big Bandin kapellimestarina. Hänen taustansa liiketoiminnan ja taiteen parissa näkyy tavassa tarkastella johtajuutta. Jaksossa keskitytään kahteen kysymykseen: mikä on vallan rooli johtamisessa ja miten kasvu ja inhimillisyys voidaan sovittaa yhteen.
Johtajuus ei ole yksilölaji
Mäkitalolle valta on pikemminkin vieras käsite kuin johtamisen ydin.
”Olennaista ei ole se, kenen ajatus voittaa, vaan se, mitä yhdessä syntyy”, hän sanoo.
Johtaminen rakentuu tilanteista, joissa ihmiset tuovat näkemyksensä esiin ja ratkaisut löytyvät parhaan argumentin kautta, ei roolin tai aseman perusteella.
Johtaja voi huomaamattaan alkaa hidastaa kehitystä. Kun rooliin tottuu, oppiminen voi pysähtyä ja johtaja voi olla tulppa, jota kukaan ei uskalla sanoa ääneen. Siksi vallasta luopuminen on myös jatkuvaa itsereflektiota: missä kohtaa olen edelleen hyödyksi ja missä kohtaa en enää ole.
Mäkitalo luonnehtii itseään visionääriksi ja innostajaksi, mutta tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka täydentävät hänen vahvuuksiaan. Big Bandissa käytännön toteutuksesta vastaa usein tuottaja, ja myös bisneksessä johtaminen on rakentunut tiimin varaan. Lopputulos on parempi, kun johtajuus jakautuu eikä kaikkea yritetä hallita yksin.
Kasvu ja inhimillisyys eivät mahdu samaan muottiin
Monessa organisaatiossa kasvu tarkoittaa sitä, että tekemisestä pyritään tekemään toistettavaa. Luodaan selkeitä prosesseja, joita lähes kuka tahansa voi seurata, jotta työ olisi ennustettavaa ja toistettavaa. Kun vaihtelua pyritään poistamaan liikaa, katoaa samalla jotain olennaista: ihmisten erilaisuus, luovuus ja oma tapa tehdä työtä.
”Jos varianssi viedään nollaan, lopputulos on kuin suora sydänkäyrä. Elämä häviää”, Mäkitalo toteaa.
Hänen oma tapansa rakentaa työtä lähtee siitä, että ihmiset toimivat omista vahvuuksistaan käsin ja täydentävät toisiaan. Tämä ei ole yhtä helposti monistettavissa, mutta se tekee työstä elävää.
Taiteellinen johtajuus on herkkyyttä ja improvisaatiota
Mäkitalon tapa puhua johtamisesta liittyy vahvasti hänen taustaansa kapellimestarina. Hän kuvaa itseään ennen kaikkea taiteellisena johtajana. Tämä tarkoittaa jatkuvaa suunnan hahmottamista, herkkyyttä sille mitä juuri nyt tapahtuu sekä valmiutta muuttaa suuntaa, vaikka suunnitelma olisi olemassa.
Hän näkee oman työskentelynsä fasilitaattorina ja johtajana improvisaatioksi. Suunnitelma toimii turvasatamana, mutta siihen ei voi jäädä kiinni. Jos ei aisti tilannetta, ei ole enää hyödyllinen. Johtaminen on tällöin vähemmän suunnitelman toteuttamista ja enemmän jatkuvaa navigointia.
Kutsuminen on yksi johtamisen vahvimmista teoista
Mäkitalo kuvaa omaa polkuaan kapellimestariksi tilanteen kautta, jossa hänen edeltäjänsä sanoi, että hänestä voisi tulla seuraava kapellimestari. Hän ei kokenut olevansa valmis, mutta juuri tämä kutsu käynnisti kehityksen. Se pakotti etsimään oppia, kehittämään osaamista ja kasvamaan rooliin.
Sama ajattelu näkyy hänen tavassaan johtaa Big Bandia. Ihmisiä kutsutaan mukaan tilanteisiin, jotka ovat heille hieman liian suuria, ei siksi että he olisivat valmiita, vaan siksi että he voisivat kasvaa. Työelämässä tämä tarkoittaa muutosta: ei odoteta valmiita ihmisiä, vaan annetaan mahdollisuuksia ennen valmiutta.
Yksi käytännön periaate muuttaa vuorovaikutuksen suunnan
Keskustelussa nousee esiin konkreettinen toimintatapa, jota Howspacella on rakennettu tietoisesti. Lähtökohta on yksinkertainen: toisella ihmisellä on hyvä tarkoitus. Kun joku toimii tavalla, jota emme ymmärrä, ensimmäinen reaktio on usein tulkita se negatiivisesti.
”Parempi vaihtoehto on pysähtyä ja kysyä, mikä on se hyvä pyrkimys tämän toiminnan taustalla. Jos sitä ei ymmärrä, tehtävä ei ole arvioida, vaan kysyä”, Mäkitalo sanoo.
Ajatus on yksinkertainen, mutta käytännössä vaikea, erityisesti tilanteissa, joissa paine kasvaa ja näkökulma kapenee. Mäkitalo kuvaa tätä osuvasti: mitä kovempi vauhti, sitä kapeampi näkökenttä. Juuri silloin kyky pysähtyä ratkaisee.
Johtajuus rakentuu yhdessä ajattelulle
Johtaja ei ole se, joka tietää vastaukset, vaan se, joka rakentaa tilan, jossa vastaukset voivat syntyä yhdessä. Tämä näkyy sekä Howspacen tavassa rakentaa teknologiaa että tavassa johtaa ihmisiä.
Lopulta kysymys ei ole vain vallasta luopumisesta, vaan siitä, millainen johtajuus rakentuu tilalle.
Kuuntele koko jakso Spotifysta, Apple Podcasteista (iTunes) tai YouTubesta!