Monessa organisaatiossa tulee vaihe, jossa kehitystä tapahtuu paljon, mutta arjessa näkyy hidastumista ja epäselvyyttä, ja eteneminen tuntuu raskaalta. Tilannetta voi kuvata varpusparvena: havaintoja on runsaasti ja asioita tapahtuu monella tasolla samanaikaisesti, mutta kokonaiskuva ei jäsenny. Tiedetään, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei vielä mitä.
Tässä vaiheessa organisaatio alkaa usein etsiä ratkaisuja. Kirkastetaan strategiaa, täsmennetään tavoitteita tai käynnistetään kehitysohjelmia. Näillä saadaan aikaan edistystä ja helpotetaan yksittäisiä ongelmia. Silti kokonaisuus ei avaudu.
Kyse ei yleensä ole siitä, että tehtäisiin vääriä asioita. Ilman yhteistä ymmärrystä siitä, mikä ilmiö on käsillä, ratkaisut kohdistuvat väistämättä vain osaan kokonaisuudesta. Syntyy lisää liikettä, mutta ei vielä yhteistä suuntaa.
Varpusparven ytimessä on kolme keskeistä ilmiötä
Kun kokonaisuus ei ole jäsentynyt, organisaatiossa alkaa näkyä tietynlaisia toistuvia ilmiöitä.
Ensimmäinen on ristiriita etenemisen ja kokemuksen välillä. Organisaatio voi edetä enemmän kuin pitkään aikaan, mutta tunnelma on silti kuormittunut. Keskustelu siirtyy nopeasti onnistumisista ongelmiin, ja kokemus ohjaa fokusta enemmän kuin faktat.
Toinen ilmiö liittyy kuiluihin. Tasot, tiimit ja näkökulmat erkanevat toisistaan ja tarkastelevat tilannetta eri todellisuuksista käsin. Puhe ja tekeminen eivät kohtaa. Usein jokainen tunnistaa jonkin kuilun, mutta kukaan ei näe kokonaisuutta.
Kolmas koskee identiteettiä. Kun organisaatio on murroksessa, se joutuu määrittämään itseään uudelleen. Samalla yksilöt pohtivat omaa rooliaan: mitä minulta odotetaan, mikä on paikkani ja onko minulla toimijuutta tässä muutoksessa. Nämä kysymykset eivät aina näy suoraan, mutta ne vaikuttavat vahvasti siihen, miten ihmiset toimivat. Tilanteeseen liittyy usein myös vahvoja tunteita.
Lisää puhetta ei vielä tuo selkeyttä
Varpusparvitilanteessa havaintoja ja näkemyksiä on paljon, ja niitä sanoitetaan aktiivisesti, koska halutaan päästä eteenpäin. Usein puhe alkaa kuitenkin puuroutua. Eri tasojen havainnot, tulkinnat ja tunteet sekoittuvat.
Olennaista ei ole lisätä informaatiota, vaan tunnistaa, mikä puhe auttaa hahmottamaan, mistä tilanteessa todella on kyse. Tämä vaatii fokusta ja kykyä rajata, mikä tässä hetkessä vie ymmärrystä eteenpäin.
Johtamisessa siirryttävä ratkaisemisesta jäsentämiseen
Varpusparvitilanne haastaa johtamisen perustaa. Tilannetta ei voi ratkaista valmiilla prosessilla tai jollakin etukäteen määritellyllä etenemispolulla. Jos ratkaisu rakennetaan tämänhetkisestä ymmärryksestä, se jää sen rajoihin.
Eteneminen vaatii kykyä kasvattaa ymmärrystä vaiheittain ja tehdä valintoja sen pohjalta. Samalla on harkittava tarkasti, ketkä osallistuvat mihinkin keskusteluun. Kaikkea ei kannata ratkaista suurella joukolla, mutta erityisesti tilanteissa, joissa kuiluja ja luottamuspulaa on paljon, yhteinen jäsentäminen on edellytys etenemiselle.
Varpusparvi on vaihe, jossa suunta syntyy
Varpusparvitilanne voi tuntua epäselvältä, mutta se ei ole merkki epäonnistumisesta. Se on vaihe, jossa organisaatio on siirtymässä johonkin uuteen, mutta ei vielä tiedä tarkalleen mihin. Juuri siksi se on yksi johtamisen tärkeimmistä hetkistä.
Tässä hetkessä ratkaistaan, jääkö organisaatio hajanaiseen liikkeeseen vai muodostuuko yhteinen suunta.
Jos haluat syventyä teemaan tarkemmin, katso Organisaation varpusparvitilanne: Tiedetään, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? -webinaarin tallenne tästä.


