Johtajana kasvu edellyttää identiteetin ja käyttäytymisen kehittymistä. Identiteetistä on kyse silloin, kun jotain perustavaa laatua olevaa päivittyy eteenpäin. Insinöörikielelle käännettynä kyse on johtajan käyttöjärjestelmän päivityksestä. Entä se aplikaatiotaso? Se on käyttäytymisen taso, jolla on usein kohtuullisen helppo tunnistaa kehittämistarpeita. Myös ihan johtajan itsensä toimesta. Jotain uutta käyttäytymistä pitäisi saada pyörimään tai jotain tuttua ja toistuvaa pitäisi saada loppumaan. Se, minkä tunnistaminen on paljon vaikeampaa, on tämä: Mitkä uudet käyttäytymiset tai poisoppimiset edellyttävät johtajan käyttöjärjestelmän päivittämistä?
Johtajan käyttöjärjestelmän muodostavat hänen keskeiset arvonsa ja uskomuksensa. Mikäli johtaja uskoo, että paineistamalla tulee parempi lopputulos, hän prässää. Itseään ja muita. Mikäli johtaja uskoo, että herkkä ja myötätuntoinen kuuntelu on kaikkein tärkeintä, tätä hän vaivatta myös tekee arjessaan. Vauhtiin uskova vauhdittaa, hidastamisen voimaan uskova hidastaa. Vision ja tarinan tärkeyteen uskovat käyttäytyvät uskomustensa ohjaamina aivan kuten nekin, jotka suuntaavat huomionsa tavoitteiden selkeyteen ja toimeenpanon seurantaan. Johtaja, joka uskoo konfliktien kehitystä ruokkivaan vaikutukseen, elää uskomustaan todeksi arjessaan. Se johtaja, joka pitää tasapainoa, harmoniaa ja myönteistä tunnelmaa tärkeänä, käyttäytyy vastaavissa tilanteissa täysin toisenlaisin maneerein.
Yhteistä heille kaikille on se, että sotkua syntyy.
Sotku syntyy siitä, kun johtajan käyttäytymisen keinovalikoima on liian yksiniittistä eli kapeaa tai menneeseen kiinnittynyttä. Hyvä johtaminen kun on ennen kaikkea tilannekohtaisesti oikeaa. Eri tilanteissa on osattava käyttäytyä eri tavoin. Näin on myös organisaatiotasolla: organisaation siirtyminen kehitysvaiheesta toiseen edellyttää johtamisen painopisteiden ja käyttäytymisen muutosta. Muutos lähtee liikkeelle johtamisen muuttumisesta.
Tämä tilannekohtaisuuden vaatimus on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Organisaatiot ovat hätää kärsimässä, kun tekoäly tarjoaisi aivan uusia mahdollisuuksia arvontuottoon, mutta kehittymisen pullonkaulaksi muodostuvat inhimilliset kyvykkyydet, joita kehitetään johtamisella. Käynnissä olevassa murroksessa johtamisen on yksinkertaisesti muututtava. Ilman johtamisen kehittymistä ei synny parempia strategioita, parempaa toimeenpanokykyä tai ihmisten ja liiketoiminnan kasvua.
Tämä tilanne haastaa yksittäistä johtajaa omakohtaiseen kasvuun, kirpeään itsereflektioon ja käyttäytymisen muutokseen. Ja mikä vaikuttaa johtajan toimintaan eniten? No, se käyttöjärjestelmä. Ne keskeisimmät uskomukset, jotka usein tiedostamattomalla tavalla ohjaavat ja myös rajoittavat toimintaa. Tässä kohtaa menee todella vaikeaksi.
Seurauksena on usein johtajan pakofantasia.
Johtajan pakofantasia toteutuu kahdella tavalla. Ensimmäinen vaihtoehto on nykyiseen jumiutuminen. Johtaja kieltää muutoksen välttämättömyyden. Hän jää kiinni nykyiseen identiteettiin, rooliin ja toimintaansa. Johtaja ei näe, miten hän on itse osa sitä käsillä olevaa ongelmaa. Henkilökohtainen kasvu pysähtyy. Syntynyt jumi hidastaa luonnollisesti myös ympärillä olevien ihmisten kehittymistä. Ja kun kyseessä on johtaja, hidastuu myös koko organisaation kehitys.
Toinen pakofantasian toteutumismuoto on irtisanoutuminen ja uusiin tehtäviin hakeutuminen. Tätä voi sanoittaa näin: “syntyi arvoristiriita, kasvoin ulos roolistani, sain valmiiksi sen mitä tulin tänne tekemään, on aika siirtyä eteenpäin, päätin keskittyä siihen mihin eniten tunsin intohimoa”. Se, mikä pintapuolisesti tuntuu oikealta, kunnialliselta ja etenemiseltä, voi ollakin ihan jotain muuta. Johtaja ei kyennyt kohtaamaan sitä, mikä vallitsevissa olosuhteissa olisi ollut välttämätöntä. Johtaja ei kyennyt kasvamaan.
… mutta mitäs jos se johtaja olisikin kyennyt?
Mitäs jos johtaja olisi saanut kasvuun tarvittavan myötätuntoisen tuen ja sopivan haastamisen?
Olisiko organisaatio ottanut kyvykkyyksien kehittämisessä askelia eteenpäin?
Mitäs jos se onkin niin, että meistä kaikista pintautuu vain murto-osa siitä potentiaalista, joka meissä on?
Mitäs jos se onkin niin, että olemme inhimillisten kyvykkyyksien kehittämisessä vasta alkutaipaleella?
Olemme suuren murroksen edessä.
Vanhat paradigmat päivittyvät kirskuen.
