Lapin erämaa ja sen lukemattomat polut ovat puhutteleva vertauskuva. Johtajana kasvaminen kulkee jokaisella omanlaistaan polkua – kiviltä, juurakoilta tai harhateiltä ei yksikään johtaja välty. Lopulta saavutetut huiput upeine tunturimaisemineen palkitsevat taivaltajan.
Kun pysähdyt tarkastelemaan omaa matkaasi, mitä huomaat? Mistä olet tullut ja mihin olet juuri nyt menossa?
Sain kulkea tänä syksynä ystäväni kanssa ikiaikaista Ruijanpolkua Saariselällä kohti Terävä-Nattasen haastavaksi kuvailtua huippua. Ruskan loistossa ajatukset ja askelet rytmittivät pohdintaa ihmisen matkasta johtajuuteen.
Eteenpäin vievä voima
Polun alussa olemme energiaa täynnä, maltamme tuskin odottaa nousua huipulle. Olemme tietoisia siitä, että matka ylös on hidaskulkuinen ja työläs, mutta luotamme voimavaroihimme ja reppuun pakattuihin eväisiin. Olo on luottavainen ja varma. Selviämme tästä kyllä. Olemme valmistautuneet hyvin.
Monet kasvavat johtajuuteen vahvasta visiostaan käsin ja ovat kenties jo hyvin nuoresta saakka huomanneet kykynsä johtaa ja organisoida. Osalle eteenpäin vievä voima on halu vaikuttaa tai palvella. Joku kasvaa johtajaksi velvollisuuden tunnosta, ehkä toisten rohkaisemana. Toinen saattaa havahtua asiaan vasta johtajan kasvupolulle jo ajauduttuaan – tämähän on ihan oikeasti minun tieni, vaikka en sitä aluksi uskonut.
Oleellista on tiedostaa ja tunnustaa itselleen, mikä minua on ajanut johtajuuteen, mihin johtajuuteni perustuu ja millaiset eväät olen saanut ja pakannut mukaan. Mikä on sinun eteenpäin vievä voimasi johtajana? Millaista kokemusta ja osaamista repustasi löytyy? Mikä on sinulle johtamisessa tärkeää ja arvokasta?
Ikiaikaisen äärellä
Ruijanpolulla on vaellettu jo 1500-luvulla kruununvoutien aikaan. Polun merkkipaalut, kivilohkareista kasatut keot viitoittavat tietä eteenpäin vielä tänäänkin. Johtajana kasvussa on myös jotain ikuista. Kohti huippua ovat ennen meitä niin monet kulkeneet ja mennessään merkinneet reittiä näkyville. Pitkospuita on viritelty upottavien maiden keskelle varjelemaan vaelluskenkää mulahtamasta suosilmäkkeeseen. Myöhemmin tuleva voi sitten kulkea hieman leppoisammin kuin edeltä mennyt, kun edes jotain on viitoitettu jo valmiiksi.
Kuitenkin jokainen johtaja kulkee polkuaan lopulta itse. Askellus voi toisinaan olla määrätietoista etenemistä, varsinkin kun polku mutkittelee tasaisen kangasmetsän läpi. Toisinaan kulku hidastuu, polku on kivinen ja vaikeakulkuinen eikä haparoivilta harha-askeleilta voi välttyä. Kartoista huolimatta ei voi aina olla varma, tuliko valittua risteyksestä oikea suunta.
Johtajana kasvu on kasvua syvemmälle itsensä tuntemiseen. Millaisella polulla juuri nyt taivallat? Millaiset johtajat ovat kulkeneet polkua ennen sinua? Mitä olet heiltä oppinut? Mitä juuri tämä vaellus sinulle haluaa kertoa?
Suuntana huippu
Etenemme hitaasti askel askeleelta. Jonkin matkaa kuljettuamme eteemme puiden takaa aukeaa näkymä tunturista ja järvestä. Päämäärämme Terävä-Nattanen, joko se näkyy? Avaamme kartan ja toteamme, että olemme vasta polun alussa, matkaa on kolme neljäsosaa jäljellä. Tunturikin on vain piskuinen Lupukainen, mutta suunta on oikea.
Johtajana kasvussa on hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan missä olen ja mihin olen matkalla. Miten se, mitä nyt näet ja ymmärrät vastaa sitä, mitä kohti haluat kehittyä? Mistä tiedät, että olet oikealla tiellä tänään? Mistä huomaat, onko edistystä tapahtunut? Miksi olet juuri tällä polulla etkä tuolla vähän sivummalla, tunturipuron takana kiemurtelevalla?
Oikeat eväät oikeaan aikaan
Saavumme lopulta Terävä-Nattasen juurelle. Nousu sen huipulle tulee olemaan vaativa, joten tankkaamme energiaa ja nautimme lepohetkestä auringossa.
Mitä tiukempia tilanteita johtaja kohtaa, sitä oleellisempaa on, että mukana on riittävästi laadukkaita eväitä. Asiantuntemus, kokemusvuodet ja käydyt valmennukset luovat hyvän pohjan. Voimaa saa myös itsetuntemusta syventämällä. Oleellista on varmistaa, että saa tarvittaessa tukea luotetuilta ystäviltä ja valmentajalta.
Vaelluksen lomaan tarvitaan lepoa. Vain levosta käsin johtaja voi kohdata haastavat tilanteet rakentavasti.
Millaisia johtajan kasvun eväitä sinä olet nauttinut? Mitä tarvitset juuri tänään? Miten huolehdit omasta palautumisestasi?
Näkymä ylhäältä
Terävä-Nattasen huiputtaminen on meille juuri niin vaativa ponnistus kuin reittikuvaukset antoivat ymmärtää. Nousemme kivilohkareita pitkin määrätietoisesti eteenpäin. Vähän väliä kuvittelemme näkevämme huipun, ehkäpä jo tuon lohkareen takana. Vasta kun etenemme, alamme hiljalleen nähdä miten pitkä matka on vielä edessä.
Jokainen nousumetri avaa maisemaa yhä laajemmin ja pidemmälle. Vaiva palkitaan huipulla näkymällä, joka sattuu sieluun karulla kauneudellaan. Meillä on onni huiputtaa tunturi hyvällä säällä. Näemme kirkkaasti Kiilopäälle, kaukana siintäville tuntureille, Sokostille, Talkkunapäälle sekä Lokan tekojärvelle. Kaikki on lopulta selvää, tänne reitti johti.
Johtajan kasvupolun huiputukset tarjoavat näkymän kuljettuun matkaan. Taipaleen kokemukset asettuvat kukin omaan arvoonsa. Toisaalta huipulta avautuva näkymä usein kutsuu jo uusille poluille, kohti uusia tavoitteita.
Miten ymmärrät kulkemaasi matkaa tähän saakka? Mitä tavoittelet tänään? Mitä kohti haluaisit vielä pyrkiä?
Vierellä kulkevan tuki
Sain kulkea Ruijanpolkua hyvän ystäväni kanssa. Vaikka yksin vaeltamisessa on puolensa, johtajan on tärkeää löytää kasvupolulleen kanssakulkijoita. Läheiset, henkilökohtainen coach tai johtajan verkostot tarjoavat karttoja, tienviittoja, eväitä ja tarvittaessa apuja nyrjähtäneen nilkan sitomiseen. On myös ilo jakaa huippukokemukset itselle merkityksellisten ihmisten kanssa.
Kaikkea hyvää johtajan kasvupolullesi!
