Ihmisen ja yhteisöjen hyvä onni riippuu siitä, miten he lähestyvät ja käsittelevät muutoksia. Lause on mukaeltua Kiinalaista viisautta heidän ikiaikaisesta muutoksen ja muuttumattomien totuuksien kirjasta nimeltä I Ching. Churchill puolestaan lohkaisi osuvasti: ”If you are going through hell, keep going”.
Muutoksen johtamisessa kaikkein tärkeintä on auttaa ihmisiä säilyttämään toimintakykynsä kuormittavasta tilanteesta huolimatta. Työelämän muutokset haastavat yksilöitä ja yhteisöjä oppimaan ja omaksumaan uusia asioita ja toimintatapoja. Muutosprosessien keskellä riittävän toimintakyvyn säilyttäminen tarkoittaa näin ollen myös oppimiskyvyn säilyttämistä. Oppimiseen tarvitaan sopivasti rentoutuneet aivot. Rentoutuakseen aivot tarvitsevat riittävästi turvallisuutta. Rentoutuneet aivot ovat joustavat, mukautuvat ja niissä on mahdollista syntyä uusia kytköksiä, uusia aivoratoja, joita pitkin ajatukset voivat kulkea.
Muutosjohtaminen on siis juridiikan, prosessien, talouden ja osaamisen johtamisen ohella ennen kaikkea yhteisön ilmapiirin ja sitä kautta ihmisten mielentilan johtamista. Pelokkaassa ilmapiirissä ja mielentilassa ihmiset hätääntyvät, menevät jumiin ja huolestuvat. Tärkeät avainhenkilöt hakeutuvat muualle ja ne joiden pitäisi oppia uusia asioita, alkavat uskoa, että tulevaisuudessa ei ole onnistumisen mahdollisuuksia.
Oikea-aikainen ja olennainen muutoksen tuki tarjoaa työkaluja sellaisen ilmapiirin johtamiseen, jossa on riittävästi turvallisuutta ja joka kannustaa ihmisiä aktiiviseen toimintaan, oma-aloitteisuuteen ja vastuun ottamiseen tilanteessa, jossa on paljon tekemistä kaikille osapuolille.
Ilmapiiriin johtamiseen panostaminen takaa, että ihmisten toiminnan ohjaus pysyy riittävällä tasolla, päätöksenteko kyky säilyy niin suurissa kuin pienissäkin asioissa. Nämä edellyttävät vuorovaikutuskäytäntöjen kriittistä tarkastelua ja organisaation kollektiivisen tietoisuuden lisäämistä siitä, mistä olemme tulleet, missä olemme nyt ja minne olemme menossa. Lopulta kaikki kilpistyy pieniin arjen tekoihin, jotka tiedämme oikeaksi, mutta jotka hankalalta tuntuvassa kriisitilanteessa saattavat unohtua.
Yllättävän usein niinkin pienet asiat kuin tervehtiminen, kuulumisten kyseleminen tai kiireetön silmiin katsominen on paljon ratkaisevampaa kuin jonkun täyttä asiaa pursuavan sähköpostiviestin kirjoittaminen.
