Kärsitkö jostain luonteenpiirteestäsi? Toivotko joskus, että voisit olla toisenlainen? Mietitkö, pitäisikö sinun pystyä muuttamaan jotain toimintatapaasi?
Opit tai esikuvat toiminnan taustalla
Kun olin lapsi, isoäitini opetti minut ompelemaan. Hän oli todella taitavaa käsityöihminen ja piti huolen, että tuo taito siirtyi myös minulle ja siskolleni. Hän opetti, miten kaunis vaate syntyy: hyvistä aineksista ja siitä, että jokainen yksityiskohta tehdään hyvin ja huolellisesti.
Monet kerrat luulin tehneeni hyvän vaatteen, mutta kun mummu otti sen käteensä, hän pisti minut purkamaan sen. Hän opetti kädestä pitäen, että kun se ei ole hyvä ihan kaikilta osin, se puretaan ja tehdään uudestaan. Minua sapetti ja ajattelin, että mummu on liian vaativa.
Yläasteella ja lukioaikana mummun opeista oli kuitenkin hyötyä, koska pystyin tienaamaan ompelemalla ystävilleni ja äitini työkavereille vaatteita. Harjoittelin yrittäjyyttä ja oman yrityksen johtamista. Otin vastaan tilauksia, suunnittelin projektin yhdessä asiakkaan kanssa, toteutin työn ja sain siitä palkan joka oli sovittu etukäteen. Minulle muodostui muutama vakioasiakaskin, joille toteutin mitä mielikuvituksellisempia luomuksia. Asiakkaani pitivät ennakkoluulottomuudestani ja siitä, että olin valmis toteuttamaan erikoisiakin toiveita.
Mummu kasvatti minusta yrittäjän
Nyt työelämässä huomaan, että mummun opit määrittävät toimintaani. Vaikka olen aika spontaani ja monessa asiassa luotan prosessiin, olen itselleni tärkeissä asioissa todella pikkutarkka, lähes neuroottisuuteen asti. Tiedän joidenkin läheisteni kärsivän tästä ja heidän mielestään hinkkaan ihmeellisiä yksityiskohtia. Mummu opetti, että hyvin tehty työ johtaa seuraavaan ja asioiden oikominen ei elämässä kanna pitkälle. Asiat on osattava tehdä kunnolla. Jos et osaa, opettele ja harjoittele, kunnes osaat.
Onko tämä ominaisuus, josta minun pitäisi päästä eroon, vai pitääkö minun nimenomaan säilyttää tämä neuroottisuuteni yksityiskohdille? Pitääkö minun säilyttää se asenne, että jos se ei ole hyvä, se tehdään paremmin, vai pitäisikö minun muuttua?
En tiedä, mutta jos luopuisin siitä, näkisin mielessäni mummun pettyneen katseen ja tuntisin, että pettäisin hänen luottamuksensa. Mummuni näki niin paljon vaivaa saadakseen minut ymmärtämään ja oppimaan, että yksityiskohdilla on merkitystä ja että kauneus asuu nimenomaan näissä yksityiskohdissa.
Hyvä itsetuntemus lisää sinnikkyyttä
Täytyykö meidän sopeuttaa omaa toimintaamme toisten toiveiden mukaisesti vai pitää kiinni niistä opeista, joita olemme kasvatuksessamme saaneet? Mitä paremmin ihminen tuntee itsensä, sen levollisemmin hän on ristiriitaisissa tilanteissa, sellaisissa, joissa ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja toiveita. Sen paremmin hän sietää vastoinkäymisiä ja kritiikkiä ja kykenee katsomaan toisten tekemistä ja aikaansaamista, ei kiinnittämään huomiota siihen, miten ihmiset siihen lopputulokseen pääsevät. Mitä paremmin tunnen itseni, sen helpompi minun on oppia tuntemaan muita. Mitä paremmin hyväksyn itseni, myös ne puolet, jotka eivät ole aina niin mukavia, sen paremmin hyväksyn myös toisissa niitä puolia, jotka eivät ole täysin ruusuisia.
Kun seuraavan kerran ihmettelen jonkun toisen toimintaa, joka minua ehkä ärsyttää tai ihmetyttää, voisinko ajatella, että ehkä hän toiminnan taustalla on jokin tärkeä esikuvan antama opetus tai oppi, miksi hän toimii kuten toimii. Ehkä juuri tämä tekee hänestä sen ainutlaatuisen ihmisen, joka hän juuri nyt on. Itsetuntemukseen kannattaa investoida. Se lisää sinnikkyyttä, eli toimintakykyä ja joustavuutta elämässä ja työssä.
