Kasvu ei tapahdu sattumalta. Se vaatii johtajalta rohkeutta kasvaa itse samalla kun kasvattaa muita. Webinaarissa ”Eettinen ja vaikuttava läsnäolo kasvun johtamisessa” Minna Heikkilä ja Ira Lange tarkastelivat, mitä eettinen läsnäolo tarkoittaa johtamisessa tilanteissa, joissa kasvu, paine ja epävarmuus kietoutuvat toisiinsa.
Organisaatioilta odotetaan kasvua enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Samalla toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja epävarmuus lisääntyy. Päätöksiä on tehtävä vauhdilla, ja paine on monelle johtajalle arkipäivää. Tällaisessa tilanteessa kasvu mielletään helposti strategiaksi, tavoitteiksi tai uusiksi toimintamalleiksi: kun suunta on määritelty riittävän selkeästi ja suunnitelma tehty huolellisesti, kasvu seuraa perässä.
Todellisuudessa kasvu syntyy usein hienovaraisemmista asioista. Yksi niistä on johtajan tapa olla läsnä tilanteissa, joissa ihmiset kohtaavat ja yrittävät yhdessä ymmärtää, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Läsnäolo ei ole vain yksilön tila
Johtamisesta puhuttaessa läsnäolo ymmärretään usein yksilölliseksi taidoksi. Ajatellaan, että jos johtaja on itse rauhallinen ja tasapainossa, se riittää. Eettinen läsnäolo on kuitenkin enemmän. Se tarkoittaa kykyä olla samanaikaisesti suhteessa kolmeen suuntaan: itseensä, toisiin ihmisiin ja tilanteeseen, jossa ollaan.
Tätä voi kuvata yksinkertaisella kolmiolla: minä, toinen ja tilanne. Johtajan tehtävä on pitää nämä kaikki mielessä yhtä aikaa. Ei riitä, että huomio kiinnittyy vain omaan kokemukseen tai toisen ihmisen tarpeisiin. Myös konteksti, se ympäristö, jossa ihmiset toimivat, vaikuttaa ratkaisevasti siihen mitä tapahtuu.
Kun tämä tasapaino horjuu, vuorovaikutus alkaa helposti kaventua. Keskustelu muuttuu puolustautumiseksi, ihmiset vetäytyvät omiin näkökulmiinsa ja yhteinen ymmärrys jää syntymättä.
Hiljaisuus on kasvun näkymätön este
Yksi organisaatioiden suurimmista kasvun esteistä ei ole osaamisen puute tai strategian epäselvyys. Usein kyse on hiljaisuudesta. Monessa työyhteisössä ihmiset näkevät ja aistivat asioita, joita ei sanota ääneen. Tiimissä voi olla rikkovaa käyttäytymistä, epäselviä valtasuhteita tai toimintatapoja, jotka eivät enää palvele yhteistä tavoitetta. Silti keskustelu jää käymättä.
Syy tähän on inhimillinen: ihminen haluaa välttää epämukavuutta. On helpompaa olla sanomatta mitään kuin ottaa riski, että joku loukkaantuu tai tilanne muuttuu hankalaksi. Juuri tässä kohtaa eettinen läsnäolo alkaa. Se tarkoittaa kykyä kohdata se, mikä tilanteessa on totta. Ei syyttämällä tai tuomitsemalla, vaan sanoittamalla. Kun joku uskaltaa tehdä näkyväksi sen, mikä muuten jäisi piiloon, syntyy mahdollisuus oppimiselle ja muutokselle. Hiljaisuus sen sijaan pitää asiat paikallaan ja estää usein kasvua.
Valta on aina läsnä
Kun puhumme eettisestä läsnäolosta, emme voi sivuuttaa yhtä keskeistä ilmiötä: valtaa.
Moni johtaja suhtautuu sanaan varovaisesti. Valta yhdistetään helposti kontrolliin, väärinkäyttöön tai hierarkiaan, ja siksi sitä joskus jopa vältellään. Jokainen ihminen kuitenkin käyttää valtaa jollakin tavalla, asemansa, osaamisensa, kokemuksensa tai vaikka puheenvuorojensa kautta.
Valta voi olla näkyvää kontrollia tai hienovaraisempaa vaikuttamista. Se voi näkyä myös hiljaisuutena: vetäytymisenä tilanteesta tai keskustelusta. Kysymys ei siis ole siitä käytetäänkö valtaa vai ei, vaan siitä millaiseksi vallankäyttö muotoutuu.
Kasvua mahdollistava valta
Johtajan läsnäolo vaikuttaa suoraan siihen, millaista valtaa organisaatiossa käytetään. Valta voi rajoittaa. Se voi sulkea ihmisiä ulkopuolelle, vahvistaa pelkoa tai ohjata toimintaa kontrollin kautta.
Kasvua mahdollistava valta näkyy esimerkiksi siinä, että johtaja:
- uskaltaa sanoittaa vaikeitakin asioita
- ottaa huomioon toisten näkökulmat
- näkee tilanteen kokonaisuuden
- auttaa muita löytämään oman toimijuutensa.
Tällainen vallankäyttö on arvostavaa ja rakentavaa. Se ei sulje silmiä virheiltä tai ristiriidoilta, mutta pyrkii näkemään niiden taakse. Tavoitteena on mahdollistaa oppiminen ja kehitys.
Kulttuuri syntyy arjen kohtaamisissa
Organisaatioiden kulttuurista puhutaan usein strategioiden ja arvolauseiden tasolla. Oikeasti kulttuuri syntyy arjen kohtaamisissa. Se syntyy siinä mitä sanotaan ääneen ja mitä jätetään sanomatta, mihin kiinnitetään huomiota ja millaista käyttäytymistä arjessa vahvistetaan.
Jos johtaja puhuu avoimuudesta mutta vaikeat keskustelut ohitetaan, kulttuuri rakentuu ohittamisen ympärille. Jos taas vaikeitakin asioita voidaan käsitellä kunnioittavasti ja suoraan, syntyy kulttuuri, jossa ihmiset uskaltavat tuoda ajatuksensa esiin. Johtajan läsnäolo ei siis vaikuta vain yksittäisiin tilanteisiin vaan muovaa koko organisaation vuorovaikutuskulttuuria.
Kasvu alkaa johtajasta
Organisaatiot kasvavat harvoin nopeammin kuin niiden johtajat ovat valmiita kasvamaan. Kun johtaja uskaltaa tarkastella omaa toimintaansa, sanoittaa vaikeita asioita ja olla aidosti läsnä suhteessa toisiin ihmisiin, syntyy tila, jossa myös muut voivat kasvaa.
Eettinen ja vaikuttava läsnäolo tarkoittaa halua olla hereillä tilanteessa, jossa olemme yhdessä tekemässä jotakin merkityksellistä. Monesti juuri se hetki, joka tuntuu johtajasta epämukavimmalta, on myös se hetki, jossa kasvun mahdollisuus on suurin.
Jos haluat syventyä teemaan tarkemmin, katso Eettinen ja vaikuttava läsnäolo kasvun johtamisessa -webinaarin tallenne tästä.
